logo

KHO 2.6.2017/2620: Isovanhempien korvausvaatimus kiireellisesti sijoitettuna olleen lapsen vierailun aiheuttamista ylläpito- ja matkakustannuksista oli tullut HAO:ssa käsitellä hallintoriita-asiana eikä valituksena oikaisuvaatimuksen hylkäävästä päätöksestä

Hallintoriita-asia – Kiireellisesti sijoitetun lapsen kotilomat – Ylläpidosta ja kuljetuksista aiheutuneet kustannukset huoltajina oleville isovanhemmille

Antopäivä: 2.6.2017
Taltionumero: 2620
Diaarinumero: 3059/3/14

Lapsi oli ollut lastensuojelulain 38 §:n mukaisesti kiireellisesti sijoitettuna noin viiden kuukauden ajan. Tuona aikana lapsi oli usein vieraillut huoltajina olevien isovanhempiensa luona.

Kiireellisen sijoituksen päätyttyä toinen isovanhemmista teki korvausvaatimuksen, jossa kuntaa vaadittiin korvaamaan vierailuista isovanhemmille aiheutuneet lapsen ylläpitokustannukset 32 päivän ajalta sekä matkakustannukset lapsen kuljettamisesta.

Viranhaltija hylkäsi korvaushakemuksen. Kunnan perusturvalautakunta hylkäsi päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen. Hallinto-oikeus hylkäsi isovanhemman valituksen.

Isovanhemman korvausvaatimus liittyi lastensuojelulain 54 §:n 1 ja 2 momenttiin, joissa säädettiin sijaishuollossa olevan lapsen ihmissuhteiden turvaamisesta ja tukemisesta. Sijaishuollossa olevalla lapsella on kyseisen pykälän mukaan oikeus hänelle tärkeisiin, turvallisiin ja läheisiin ihmissuhteisiin.  Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä ihmisiä. Yhteydenpito voi tapahtua vierailuin, puhelimitse, postitse, sähköpostilla tai muulla vastaavalla tavalla. Sijoittajakunnan ja sijaishuoltopaikan henkilökunnan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa.

Lain esitöissä on korostettu, että käytännössä tämä voi merkitä sitä, että sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle syntyy kustannusvastuu osana sijaishuollosta aiheutuvia kustannuksia siltä osin kuin esimerkiksi lapsen vanhemmat tarvitsevat taloudellista tukea tavatakseen lastaan sijaishuoltopaikassa, omassa kodissa lapsen kotilomien aikana, tai muulla tavoin järjestettyjen tapaamisten kustannuksiin. Vanhempien taloudellinen tilanne ei siten tosiasiassa saa estää tapaamisten tai muun yhteydenpidon toteutumista (HE 252/2006 vp, s. 179-180).

Korkeimman hallinto-oikeuden tapauksessa (2.6.2017/2620) oli kyse siitä, miten korvausvaatimus oli tullut käsitellä. Lastensuojelulain edellä mainitun pykälän nojalla tehtävää päätöstä ei ollut mainittu LSL 90 §:n 1 momentissa sellaisena päätöksenä, johon voitiin hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Lastensuojelulaissa ei ollut myöskään säädetty, että tällainen korvausvaatimus käsiteltäisiin mainitun lain nojalla hallintoriitana. Tällaista päätöstä ei ollut myöskään mainittu lastensuojelulain 92 §:n 1 momentissa päätöksenä, josta voitiin valittamalla hakea muutosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että korvausvaatimus oli tullut hallinto-oikeudessa käsitellä hallintoriita-asiana hallintolainkäyttölain 69 §:n nojalla eikä valituksena oikaisuvaatimuksen hylkäävästä päätöksestä. Äänestys 6-1.

Sovelletut lainkohdat:

  • Lastensuojelulaki 54 § 1 ja 2 momentti, 90 § 1 ja 3 momentti, 92 § 1 ja 3 momentti
  • Hallintolainkäyttölaki 69 § 1 momentti

Lähteet:

Korkein hallinto-oikeus. Lyhyet ratkaisuselosteet. Luettavissa: http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/lyhyetratkaisuselosteet/lyhytratkaisuseloste/1496225250528.html. Viitattu: 5.6.2017.

  • Share

Comments are closed.