Hovioikeuden päätös lapsen tapaamisoikeuden poistamisesta

Helsingin hovioikeus 18.4.2018, päätös nro 453, dnro S18/59

Ratkaisu, johon on haettu muutosta: Helsingin käräjäoikeus 15.11.2017 nro 55672

Asia: Lapsen tapaamisoikeus

Lapsen tapaamisoikeus on vahva oikeus. Lapsella on oikeus pitää yhteyttä siihen vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Yleensä lapsi tapaa muualla asuvaa vanhempaansa säännöllisesti. Lapsi voi tavata vanhempaansa joko vanhempien sopimalla tai tuomioistuimen määräämällä tavalla.

Tässä tapauksessa on kyse siitä, että lapsen tapaamisoikeus muualla asuvaa vanhempaansa (isäänsä) kohtaan poistettiin kokonaan lapsen äidin vaatimuksesta. Lapsen äiti on yksinhuoltaja ja lapsi oli aiemmin tavannut isäänsä valvotusti.

Asian taustaa

Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus ovat käsitelleet lasta koskevaa asiaa jo vuosina 2010 ja 2011, jolloin lapselle on määrätty valvotut tapaamiset isän kanssa, sillä isällä ei ollut oleskelulupaa Suomessa. Helsingin hovioikeus on antanut 2.4.2014 päätöksen, jonka mukaan lapsella on oikeus tavata isäänsä valvotusti kerran kahdessa tai kolmessa viikossa kaksi tuntia kerrallaan sovitussa tapaamispaikassa.

Lapsen isä on vaatinut käräjäoikeudelta 2.11.2016 vireille tulleella hakemuksella, että lapsella olisi oikeus tavata isäänsä alkuun valvotusti (max 6 kertaa) ja tämän jälkeen ilman valvontaa joka viikonloppu päivätapaamisilla lauantaisin ja sunnuntaisin Helsingin Pasilassa. Isä oli tavannut lastaan viimeksi keväällä 2016. Äiti ei ollut tuonut lasta tapaamisiin vapunaaton 2016 jälkeen, jolloin isä oli ilmestynyt tapaamispaikalle veitsen kanssa. Tapahtumasta oli seurannut se, että isä oli tuomittu 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen Helsingin käräjäoikeuden 4.8.2016 antamalla tuomiolla. Lapsi oli alkanut pelkäämään isäänsä eikä halunnut tavata tätä edes valvotusti.

Käräjäoikeus antoi asiassa ratkaisun 15.11.2017 ja muutti Helsingin hovioikeuden 2.4.2014 antaman päätöksen lapsen tapaamisoikeuden osalta siten, ettei lapselle vahvisteta tapaamisoikeutta isänsä kanssa.

Valitus

Lapsen isä valitti käräjäoikeuden ratkaisusta Helsingin hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan. Isä koki, että käräjäoikeuden päätös oli virheellinen ja vaati, että lapselle määrätään oikeus tavata isäänsä isän vaatimalla tavalla.

Isä oli tavannut lastaan valvotusti. Valituksesta käy ilmi, että isä koki tapaamiset lapsen edun mukaiseksi. Isän näkemyksen mukaan hänen poissulkeminen lapsen elämästä johtaisi todennäköisesti erittäin haitallisiin seuraamuksiin.

Sosiaalilautakunta oli tuomioistuimen pyynnöstä antanut asiassa ns. olosuhdeselvityksen käräjäoikeudelle. Valituksen mukaan tapaamisoikeutta ei voitu perustaa sosiaalilautakunnan olosuhdeselvitykseen ja sen laatimisen yhteydessä tehtyihin havaintoihin. Isän mukaan lapsi oli selvityksen laatimisen aikana äitinsä johdateltavissa eikä ollut olosuhdeselvityksen yhteydessä ilmaissut mielipidettään niin voimakkaasti, että tapaamisoikeus voitiin sillä perusteella poistaa. Valituksessa isä vetosi siihen, että lapsi tuli hyvin toimeen hänen kanssaan ja oli viihtynyt valvotuissa tapaamisissa erittäin hyvin. Isä ei ollut koskaan käyttäytynyt väkivaltaisesti lasta tai tämän äitiä kohtaan.

Isän olosuhteet olivat vakiintuneet Suomeen. Hän oli hakenut oleskelulupaa Suomeen ja oli työllistymässä. Hänellä ei ollut avoimia rikosasioita ja hänen terveytensä on kunnossa.

Vastaus

Lapsen äiti on vastannut valitukseen ja vaatinut, että se hylätään.

Lapsen äiti koki, että lapsella oli perusteltu syy pelätä isäänsä ja toi vastauksessaan esiin, että lapsi oli kieltäytynyt tapaamasta isää. Lapsen ja isän välisissä tapaamisissa oli ollut pitkiä taukoja, joiden johdosta lapselle oli aiheutunut suuria pettymyksiä ja arvottomuuden tunnetta.

Vappuaattona 2016 isä oli tullut tapaamispaikkaan mukanaan pitkäteräinen veitsi. Lapsi oli saanut asian myöhemmin tietoonsa, mikä oli aiheuttanut hänelle vakavan pelkotilan. Isän saama rikostuomio osoitti, että hänellä oli impulssikontrollivaikeuksia ja äidin on suojattava lasta mielialapurkauksilta. Näiden syiden vuoksi lapsen äiti katsoi, etteivät lapsen ja isän tapaamiset olleet lapsen edun mukaisia.

Äiti oli myötävaikuttanut tapaamisten toteutumisiin pyrkimällä sopimaan aloitustapaamisen tapaamispaikan kanssa, mutta lapsen ilmoitettua, että hän kieltäytyy aloitustapaamisestakin, tapaamispaikka ei ollut tapaamisia käynnistänyt.

Hovioikeuden ratkaisun perusteluja

Lapsen huoltolain 12 §:n mukaan tuomioistuimen päätöstä tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos muuttamiseen on muuten aihetta. Olosuhteet ovat tässä tapauksessa muuttuneet, kun lapsen ja isän tapaamiset ovat lakanneet.

Lapsen huoltolain 12 §:n mukaisia tapaamisoikeutta koskevan tuomioistuimen ratkaisun muuttamisen edellytyksiä on harkittava tapaamisoikeutta koskevien lapsen huoltolain yleisten säännösten pohjalta. Säännösten mukaan lapsen huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Edelleen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu laissa säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava lapsen edun mukaisesti.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 2007:71 todennut, että aina ei ole lapsen edun mukaista, että hän saa tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Jos esimerkiksi tapaavan vanhemman olosuhteiden tai käyttäytymisen takia on vaarana, että hän vahingoittaa lasta tai jos tapaamisesta on muunlaista vaaraa lapsen tasapainoiselle kehitykselle, lapsen edun mukaista ei ole, että hänen oikeutensa pitää vanhempaan yhteyttä toteutetaan normaalilla tavalla. Jos lapseen kohdistuva uhka tai vaara voidaan poistaa tapaamisen valvonnalla, tulisi tapaamiset järjestää ensisijaisesti valvotusti. Viimesijaisena keinona voidaan lapsen oikeus tavata vanhempaansa poistaa. Valvottujen tapaamisten ja tapaamisoikeuden poistamisen tulisi kuitenkin olla väliaikaisratkaisuja. Tavoitteena on normaali tapaavan vanhemman luona toteutuva tapaaminen.

Lapsen ja isän tapaamiset olivat aikanaan sujuneet hyvin, mikä käy ilmi tapaamispaikan muistiinpanoista ja asiassa laaditusta olosuhdeselvityksestä. Myös isä on kertonut tapaamisten onnistumisista sekä hänen ja lapsen hyvästä suhteesta. Isä on riidattomasti tavannut lapsensa viimeksi 9.4.2016 eli lähes kaksi vuotta sitten, jolloin lapsi on ollut 10-vuotias. Tapaamiset eivät ole toteutuneet hovioikeuden päätöksessä vahvistetulla tavalla, vaan tapaamisissa on ollut huomattavan pitkiä taukoja. Äiti on uskottavasti kertonut siitä, että lapsi on kärsinyt tapaamisten epäsäännöllisyydestä ja yllättävistä tauoista tapaamisissa, minkä vuoksi lapsi on kokenut pettymyksen tunteita.

Olosuhdeselvityksestä ja äidin kertomasta käy ilmi, että lapsen haluttomuuteen tavata isäänsä on vaikuttanut pelkotila, joka lapselle on syntynyt vappuaattona 2016 hänen saatuaan jälkikäteen tietää isänsä tulleen tapaamispaikkaan mukanaan pitkäteräinen veitsi. Lapsi oli alkanut jollain tavalla pelätä, että äidille tapahtuu jotain pahaa ja se on hänen syynsä. Olosuhdeselvityksen osalta hovioikeus toteaa, että asian ratkaisun kannalta merkittävää siinä ovat selvityksen laatijoiden johtopäätökset, eivät kirjaukset, joita siihen on esimerkiksi lapsen lausumiksi merkitty.

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti. Tapaamisten epäsäännöllisyys ja niiden ennakoimattomat peruuntumiset ovat horjuttaneet lapsen luottamusta isäänsä niin, että tapaamisoikeus on hovioikeuden käsityksen mukaan kääntynyt lapsen etua vastaan. Tämä ja isän käytös vappuna ovat olleet lapsen kasvamisen ja kehittymisen kannalta vahingollisia.

Lapsi on nyt 12-vuotias ja siinä iässä, että hänen mielipiteellään on huomattava painoarvo tapaamisoikeutta harkittaessa. Käytännössä lapsi päättää itse, keitä ja milloin hän tapaa. Lapsen mielipiteen merkitystä ilmentää lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 §, jonka mukaan tapaamisoikeutta ei voida panna viranomaistoimin täytäntöön, kun lapsi on täyttänyt 12 vuotta. Lasta ei siten voida pakottaa tapaamisiin isänsä kanssa eikä myöskään äitiä voida velvoittaa huolehtimaan tapaamisista vastoin lapsen tahtoa. Äiti on toisaalta luvannut myötävaikuttaa lapsen ja isän tapaamisiin, jos lapsi sitä haluaa. Tapaamiset voisivat tällöin tapahtua perheneuvolan tuella tai äidin osoittaman valvojan valvonnassa. Äiti on nimenomaisesti ilmoittanut sallivansa isän yhteydenpidon lapseen niin, että isä voi soittaa äidin kautta lapselle tai lähettää lapselle postia.

Tapaamisoikeutta harkitessaan hovioikeus on ottanut huomioon isän pitkäaikaisen lapsen kannalta vahingollisen menettelyn tapaamisten suhteen, isän lapselle aiheuttaneen pelkotilan, lapsen iän merkityksen ja erityisesti sen, että olosuhdeselvityksessä on päädytty siihen, että tapaamisten käynnistäminen ei ole lapsen edun mukaista. Edellä ja käräjäoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden päätöstä poistaa tapaamisoikeus ole aihetta muuttaa.

Vailla lainvoimaa 18.4.2018. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 18.6.2018.

Lähde:

Helsingin hovioikeus 18.4.2018, päätös nro 453, dnro S18/59 sekä

Helsingin käräjäoikeus 15.11.2017, päätös nro 55672