Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta
1 § Lapsen huolto
Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä.
Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus.
Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.
Yhteishuoltajuus
Huolto on lapsen oikeus, jonka järjestäminen on lapsen huoltajien velvollisuus. Lähtökohtana laissa on, että vanhemmat toimivat yhdessä lapsensa huoltajina. Jos lapsi on syntynyt avioliittoon, ovat aviopuolisot myös lapsen yhteishuoltajia. Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että lapsen huoltoa koskevat päätökset tehdään yhdessä. Toisinaan toinen vanhemmista ei voi esteen vuoksi osallistua huollosta päättämiseen, jolloin yksittäisen kysymyksen voi päättää toinen huoltajista yksin. Asian tulee kuitenkin olla vähäpätöinen, eikä koskea sellaista kysymystä, jolla olisi huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta. Pelkästään toinen yhteishuoltajista ei voi tehdä päätöstä esimerkiksi lapsen koulutusta, asuinpaikkaa tai uskontokuntaa koskevassa asiassa. Yhteishuolto on yhteistä päätöksentekoa ja vastuun kantamista lapsesta. Vaikka vanhemmat olisivatkin eronneet ja lapsi asuisi toisen vanhemman luona, ei tällä sinänsä ole vaikutusta yhteishuoltajuuteen ja yhteiseen päätöksentekoon. Tällöin vastuu lapsen jokapäiväisestä huollosta ja arkielämän päätöksenteosta kuuluu sille vanhemmalle, jonka luona lapsi kulloinkin on.
Yhteishuoltajat päättävät yhdessä seuraavista lasta koskevista asioista:
- Asuinpaikka
- Kansalaisuus
- Äidinkieli
- Nimi
- Uskonto
- Terveydenhuolto
- Päivähoito/koulunkäynti
- Passi
- Muut lapsen henkilökohtaiset asiat
Lasten yhteishuoltajuus edellyttää vanhemmilta kykyä toimia yhdessä ainakin sen verran, että lapsen keskeiset asiat pystytään hoitamaan. Riitatilanteissa lapsen asiat eivät edisty ja lapsi kärsii jatkuvasta konfliktista. Yksittäistä huoltoon liittyvää kysymystä ei voida asettaa ulkopuolisen viranomaisen ratkaistavaksi, joten esimerkiksi lapsen koulutusta koskeva kysymys on pystyttävä vanhempien kesken yhdessä ratkaisemaan. Viime sijaisena keinona on hakea työnjakomääräystä, jolloin toinen vanhemmista saa jatkossa tehdä päätöksen yksin riitaa aiheuttaneesta asiasta.
Yksinhuoltajuus
Lapsen syntyessä avioliiton ulkopuolelle on äiti lapsen huoltaja yksin. Yksinhuoltaja tekee siis edellä kuvatun lasta koskevan päätöksenteon tällöin yksin. Avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella ei myöskään ole oikeudellista isää. Lapsen isyys voidaan vahvistaa ensinnäkin siten, että mies tunnustaa lapsen omakseen. Toinen tapa vahvistaa lapsen isyys on hakea isyyden vahvistamista tuomioistuimesta isyyskanteella. Isyys ei kuitenkaan muuta automaattisesti lapsen huoltajuutta. Äidin ja isän on isyyden tunnustamisen tai isyyden vahvistamisen lisäksi vielä erikseen sovittava, että isästäkin tulee lapsen huoltaja. Yksinhuoltajuus muuttuu yhteishuoltajuudeksi myös silloin, jos lapsen vanhemmat menevät naimisiin lapsen syntymän jälkeen.