KHO 1.2.2018/424: Huostaanotto – Perheväkivalta – Rikosoikeudellinen arviointi – Sijaishuoltopaikka

Huostaanotto – Huostaanoton edellytysten täyttyminen – Perheväkivalta – Perheväkivallan uhka – Rikosoikeudellinen arviointi – Sijaishuolto – Sijaishuoltopaikka – Kulttuuritaustan huomioon ottaminen – Sosiaalitoimen positiivinen toimimisvelvollisuus

Antopäivä: 1.2.2018
Taltionumero: 424
Diaarinumero: 1847/3/16

Valittajan lapsi oli kahden sisaruksensa kanssa otettu vanhempien välisen väkivallan uhan johdosta huostaan. Lapsi oli sijoitettu sijaishuoltoon olosuhteisiin, joissa hänen ei ollut mahdollista ylläpitää tai kehittää vanhempiensa käyttämän, perheen yhteisen kielen taitoa.

Lastensuojelulain 40 §:n 1 momentin mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai mikäli lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kyseisessä lainkohdassa ei edellytetty, että lapsen terveys tai kehitys olisi jo vakavasti vaarantunut, vaan vaarantumisen uhka muodosti riittävän perusteen lapsen huostaanotolle ja sijaishuoltoon sijoittamiselle. Huostaanottoa koskevan päätöksen tekeminen ei edellyttänyt, että perheväkivallasta olisi esitetty vastaavaa näyttöä kuin mitä edellytetään rikosoikeudellisesti rangaistavan teon osalta.

Lapsen etu ja hänen oikeutensa turvalliseen kasvuympäristöön ja ruumiilliseen sekä henkiseen koskemattomuuteen oli turvattava, vaikka sosiaalityöntekijöillä ei ollut täyttä näyttöä perheväkivallasta.  Eri tahot olivat yhdenmukaisesti tehneet lastensuojeluilmoituksia, jotka yhdessä muun selvityksen kanssa viittasivat perheväkivaltaan.

Lastensuojelulain 4 §:n 2 momentin 1 ja 7 kohtien mukaan lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen. KHO kiinnitti ratkaisussaan huomiota myös lastensuojelulain 50 §:n mukaiseen velvollisuuteen mahdollisuuksien mukaan huomioida lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta sijaishuoltopaikan valinnassa.

Lastensuojelulain sääntelystä sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaisesta perhe-elämän suojasta ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 9 artiklan 3 kappaleen mukaisesta lapsen oikeudesta läheisten suhteiden ja suorien yhteyksien pitämiseen vanhempiinsa johtui, ettei vastuuta lapsen kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioon ottamisesta voitu jättää yksin lapsista erossa asuvien vanhempien vastuulle, vaan myös lastensuojelulla oli tähän liittyvä positiivinen, aktiivisia toimenpiteitä edellyttävä vastuu ja toimimisvelvollisuus.

Lastensuojelulaki 1, 4, 40 ja 50 §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Yleissopimus lapsen oikeuksista 9 artikla 3 kappale

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

Lähteet:

Korkein hallinto-oikeus. Lyhyet ratkaisuselosteet. Luettavissa: http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/lyhyetratkaisuselosteet/lyhytratkaisuseloste/1517317988960.html. Viitattu: 23.2.2018.