KHO:2018:12: Kunnan vastuu lastensuojelun kustannuksista – Jälkihuolto – Perhehoitaja

Kuntien välinen hallintoriita – Vastuu lastensuojelun kustannuksista – Jälkihuolto – Huostassapidon lopettamisen vaikutus – Perhehoitaja – Sijoitus

Vuosikirjanumero: KHO:2018:12
Antopäivä: 25.1.2018
Taltionumero: 255
Diaarinumero: 3580/3/15

Huostaanotettu lapsi oli sijoitettuna perhehoitoon ajalla 21.7.2005-13.10.2011. Sijoittajakunta oli C:n kaupunki. Käräjäoikeus oli 11.7.2011 määrännyt lapsen tätipuolen D:n lapsen huoltajaksi lapsen äidin kuoltua. Samana vuonna huostassapito lopetettiin ja lokakuussa 2011 lapsi muutti asumaan tätipuolensa luo E:n kaupunkiin. Reilua vuotta myöhemmin 17.12.2012 lapsi muutti B:n kuntaan (”sijoituskunta”).

Lastensuojelun asiakkuus siirtyi 1.7.2014 B:n kunnalle. B:n kunta oli lapsen huoltajana toimivan tätipuolen D:n kanssa tekemänsä perhehoidon toimeksiantosopimuksen perusteella maksanut tätipuolelle 1.7.2014 alkaen perhehoitajalaissa tarkoitettua hoitopalkkiota ja kulukorvausta. Koska C:n kaupunki vastaa lapsen jälkihuollon kustannuksista (lastensuojelulain 16 a § 3 momentti) B:n kunta oli hallinto-oikeudessa vaatinut, että C:n kaupunki velvoitetaan korvaamaan B:n kunnan D:lle 1.7.2014 alkaen maksama perhehoitajalain mukaisia palkkioita ja kulukorvauksia vastaava tuki. B:n kunta oli tulkinnut, että maksetut määrät kuuluvat jälkihuollon kustannusten piiriin, ja siten C:n vastuulle.

Korkein hallinto-oikeus hyväksyi B:n valituksen ja katsoi, että B:n kunnan lapsen tätipuolelle D:lle maksamissa (perhe)hoitopalkkioissa ja kulukorvauksissa oli kysymys lastensuojelulain 16 b §:n 1 momentissa tarkoitetuista lapsen huollon tai hoidon tarpeen edellyttämistä jälkihuollon palveluista ja tukitoimista. Niistä aiheutuneet kustannukset B:n kunta oli lapsen sijoituskuntana oikeutettu perimään C:n kaupungilta, joka vastasi kustannuksista lastensuojelulain 16 a §:n 3 momentin perusteella.

C:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta oli KHO:lle antamassaan selityksessä vaatinut B:n valituksen hylkäämistä. Lautakunta oli lausunut perusteluinaan mm. ”Koska vain sijaishuollossa oleva huostaan otettu lapsi voi olla perhehoidossa lastensuojelulain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, D ei ole perhehoitajalaissa tarkoitettu perhehoitaja. C:n kaupungilla ei ole velvollisuutta korvata B:n kunnan D:lle maksamia perhehoitajalain mukaisia palkkioita ja kulukorvauksia, jotka perustuvat lastensuojelulain 32 §:n 3 momenttiin ja joissa ei ole kyse lastensuojelun jälkihuollon palveluista. Näiden palveluiden kustannuksista on vastuussa B:n kunta 1.7.2014 lukien lastensuojelun asiakkuuden siirryttyä sinne.”

KHO:n perusteluiden mukaan sillä seikalla, ettei lapsi ollut sijoitettuna D:n huoltoon huostaan otettuna lastensuojelulain 46 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, ei ollut asiassa oikeudellista merkitystä.

Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja C:n kaupunki velvoitettiin korvaamaan B:n kunnalle hoitopalkkiot ja kulukorvaukset.

Äänestys 4-1. (Ks. eri mieltä olleen oikeusneuvos Outi Suvirannan lausunto lähteissä mainitulta Korkeimman hallinto-oikeuden verkkosivulta)

Lastensuojelulaki 16 § 1 momentti, 16 a § 1 ja 3 momentti, 16 b § 1 momentti, 75 § 1 ja 3 momentti ja 76 § 1 momentti.

Päätös, josta valitettu: Helsingin hallinto-oikeus 20.10.2015 nro 15/1106/6

Lähteet:

Korkein hallinto-oikeus. Vuosikirjapäätökset. Luettavissa: http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1516695745286.html. Viitattu 29.1.2018.

Edilex, uutiset. Luettavissa: https://www.edilex.fi/uutiset/54954. Viitattu 29.1.2018.