KHO:2018:39: Lapsen huollosta annettavan määräyksen suhde huostaanottoon

Lastensuojelu – Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen – Läheisverkoston kartoittaminen – Kasvuolosuhteet – Kokonaisarviointi – Kasvuolosuhteet vanhempien ja oheishuoltajien luona – Lapsen huollosta ja asumisesta päättäminen tai sopiminen – Lapsen huoltoa ja asumista koskevan määräyksen ja huostaanoton suhde – Lapsen sijoittaminen väliaikaisesti vanhempansa tai muun huoltajansa luokse – Lapsen sijoittaminen oheishuoltajansa luokse

Vuosikirjanumero: KHO:2018:39

Antopäivä: 20.3.2018

Taltionumero: 1241

Diaarinumero: 2557/3/16

ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:39

Viranhaltija oli lapsen asuessa oheishuoltajiensa luona tehnyt hallinto-oikeudelle hakemuksen lapsen huostaanottamiseksi ja sijoittamiseksi oheishuoltajiensa luokse.

Asian taustaa

13.8.2012 syntynyt lapsi oli sijoitettu kiireellisesti vuoden ikäisenä E:n vastaanottoyksikköön A:n kaupungissa. Muutaman kuukauden kuluttua lapsi siirtyi asumaan läheisverkostoon B:n ja C:n luokse H:n kuntaan. B ja C ovat 31.1.2014 alkaen toimineet lapsen oheishuoltajina vanhempien ohella. Myöhemmin biologiset vanhemmat vaativat lasta takaisin luokseen asumaan. Lapsi sijoitettiin tästä syystä kiireellisesti oheishuoltajilleen 28.3.2014 ja A:n kaupunki teki lapsen huostaanottoa koskevan hakemuksen Helsingin hallinto-oikeudelle.

Hakemus hallinto-oikeudelle

Huostaanottohakemuksessa vaadittiin, että lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon oheishuoltajiensa perhekotiin H:n kuntaan. Huostaanottohakemusta oli perusteltu mm. seuraavalla tavalla:

Lapsi on asunut suurimman osan elämästään oheishuoltajiensa perheessä. Lapsen ja oheishuoltajien välillä on kiintymyssuhde. Lapsen paluu biologisille vanhemmille ei ole mahdollista eikä lapsen edun mukaista. Biologisten vanhempien käsitys erityistarpeisen lapsen tarvitsemasta hoidosta, huolenpidosta ja vuorovaikutuksesta ei ole syventynyt sosiaalityöntekijöiden kanssa käytyjen keskusteluiden ja lasta koskevien lausuntojen läpikäymisen myötä. Oheishuoltajien mukaan vuorovaikutus lapsen ja biologisten vanhempien välillä on heikkoa, eikä lapsella ja äidillä ole yhteistä kieltä. Biologisilla vanhemmilla ei ole riittävää kykyä ja voimavaroja vastata lapsen vaativiin erityistarpeisiin.

Lapsen hoitoa on yritetty järjestää hänen sukulaistensa ja oheishuoltajiensa luona lastensuojelulain 32 §:n mukaisesti läheisverkostoratkaisulla. Läheisverkostopäätös on kuitenkin osoittautunut täysin sopimattomaksi ratkaisuksi, eikä sillä voida riittävällä tavalla turvata oheishuoltajille lastensuojelun vahvaa ohjausta ja tukea. Päätös on vakavasti vaarantanut lapsen kasvatuksen, hoidon ja edun pidemmällä tähtäimellä, koska työskentelyä on voitu tehdä ainoastaan avohuollon keinoin. A:n kaupungin lastensuojelun on ollut mahdotonta järjestää riittävää avohuoltoa H:n kuntaan. Lisäksi huoltajien välinen kommunikointi ei onnistu lapsen asioiden hoitamisessa, vaikka avohuollossa on pyritty kommunikointiyhteyttä luomaan.

Oheishuoltajat ovat peruuttaneet hakemuksensa lapsen määräämisestä asumaan heidän luonaan I:n käräjäoikeudessa vireillä olleessa huoltajuuskiistassa. H:n kunnan lastensuojelun käräjäoikeudelle asiassa tekemä selvitys ei ole puoltanut oheishuoltajien hakemusta sillä perusteella, että lapsen etu vaarantuu, mikäli hän jatkaa asumista oheishuoltajilla läheisverkostoratkaisuun perustuen.

Huostaanottopäätöksen nojalla oikeudellinen vastuu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta olisi A:n kaupungin sosiaali- ja terveysvirastolla. Näin voidaan parhaiten turvata tilanne, jossa oheishuoltajina toimivien sijaisvanhempien perhe voi keskittyä toimimaan lapsen sijaisperheenä. Lapsen sijoittaminen oheishuoltajiensa sijaishoitoon takaa vakaan ja turvallisen arjen, jossa oheishuoltajat voivat perhehoitajina ylläpitää arjen rakenteita, koulunkäyntiä ja hoitokontakteja.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus oli 5.12.2014 antamallaan päätöksellä kumonnut kiireellistä sijoitusta koskevan päätöksen vanhempien valituksesta sekä hylännyt huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus oli arvioinut huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen edellytyksiä siitä lähtökohdasta, olivatko lapsen kasvuolosuhteet oheishuoltajiensa luona uhanneet vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä lastensuojelulain 40 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeus oli todennut muun ohella, ettei olosuhteissa oheishuoltajien luona ollut edes väitetty olevan puutteita. Hallinto-oikeus oli katsonut, etteivät lapsen kasvuolosuhteet olleet uhanneet vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä siitä huolimatta, että sosiaalitoimella oli hakemuksen mukaan ollut vaikeuksia avohuollon tukitoimien järjestämisessä oheishuoltajille tai että lapsen huoltajilla ja oheishuoltajilla oli puutteita keskinäisessä kommunikoinnissa. Hallinto-oikeus oli lisäksi todennut, että lapsen asumisesta päätetään ensisijaisesti lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla vanhempien ja muun huoltajan välisellä sopimuksella tai käräjäoikeuden päätöksellä ja että lastensuojelulain 49 §:n 3 momentista johtui, ettei huostaanotettua lasta voida sijoittaa pysyvästi vanhemman tai muun huoltajan luokse.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei edellytyksiä lapsen huostaanottamiseksi ja sijaishuoltoon sijoittamiseksi ole.

Hakemuksen tehnyt viranhaltija valitti hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ja perustelut

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja palautti asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi huostaanoton ja sijaishuoltoon sijoittamisen edellytysten täyttymisen selvittämistä ja suullisen käsittelyn toimittamista varten sekä sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa mm. seuraavaa:

Lastensuojelulain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä (HE 252/2006 vp) käyvän ilmi, että lastensuojelulain 32 §:n 2 momentin tarkoituksena on täsmentää lapsen huollosta annettavan määräyksen suhdetta huostaanottoon. Vaikka lapsen tilanteen turvaamiseksi on ensisijaisesti haettava lapsen huoltoa ja asumista koskevaa määräystä, tämä kuitenkaan ei saa vaarantaa lapsen tilannetta silloin, kun lastensuojelulain 40 §:n mukaiset huostaanoton edellytykset täyttyvät. Lastensuojelulain 40 §:ssä säädettyjen huostaanoton edellytysten täyttyessä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla annettavan lapsen huoltoa ja asumista koskevan määräyksen lähtökohtainen ensisijaisuus ei ole esteenä lastensuojelulain mukaiselle huostaanotolle.

Edellä mainitusta hallituksen esityksestä käy lisäksi ilmi, että lastensuojelulain 40 §:n 1 momentissa oli kodin olosuhteiden sijasta ehdotettu käytettäväksi sanaa kasvuolosuhteet. Sanamuodon muutoksen tarkoituksena oli ollut laajentaa huostaanoton edellytyksiä tilanteisiin, joissa lapsen terveyden ja kehityksen vaarantumisen vakava uhka ei johdu suoranaisesti lapsen kotiin liittyvistä syistä, vaan muista kasvuolosuhteista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että lapsen kasvuolosuhteista tehtävässä kokonaisarvioinnissa tuli ottaa huomioon lapsen kasvuolosuhteet oheishuoltajiensa luona sekä kasvuolosuhteet vanhempiensa luona. Huomioon oli otettava myös asumisolosuhteiden nykyinen epävarmuus sekä vanhempien suhtautuminen lapsen välttämättömien palvelujen ja tukitoimien toteuttamiseen. Myös avohuollon tukitoimien sopivuutta, mahdollisuutta ja riittävyyttä tuli arvioida ottaen huomioon lapsen kasvuolosuhteet kokonaisuudessaan.

Asiassa ei ollut kysymys lastensuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitetusta lapsen kotiin palaamisen valmistelusta kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai lapsen sijoittamisesta muusta kyseisessä säännöksessä tarkoitetusta syystä väliaikaisesti vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi tai kasvatettavaksi. Mainitusta säännöksestä ei kysymyksessä olleissa olosuhteissa johtunut estettä sijoittaa lasta huostaanotettuna oheishuoltajansa luokse.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hallinto-oikeuden olisi tullut päätöksessään mainitsemillaan perusteilla hylätä huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa hakemusta.

Huostaanottohakemuksen tehnyt viranhaltija sekä oheishuoltajat olivat vaatineet suullisen käsittelyn järjestämistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Koska asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, korkein hallinto-oikeus lausui, että hallinto-oikeuden tulee toimittaa asiassa suullinen käsittely.

Lastensuojelulaki 4 §, 32 § 1 ja 2 momentti, 40 §, 45 § 1 momentti, 49 § 1–3 momentti ja 50 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Mika Paavilainen.

Päätös, josta valitettu: Helsingin hallinto-oikeus 28.6.2016 nro 16/0537/2

Lähteet:

Korkein hallinto-oikeus. Vuosikirjapäätökset. Luettavissa: http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1521184274436.html. Viitattu 17.4.2018.